Tanssija-koreografi, professori Jorma Uotinen on ponnistanut vaatimattomista oloista alansa huipuksi. Kipinä tanssiin roihahti nuorena sairastetusta taudista, joka vei liikunta- ja puhekyvyn. Parannuttuaan hän on luonut uraa niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin estradeilla. Uotinen on yksi JHL:n Ammattialafoorumin huippupuhujista.
Alkujaan satakuntalainen Jorma Uotinen on malliesimerkki siitä, kuinka vaatimattomista oloista voi ponnahtaa menestykseen.
– Olin yksinhuoltajan poika Porista. Ihailemani Rudolf Nurejevkin oli kotoisin Siperian aroilta. Paikkakunta ei vaikuta mahdollisuuksiin, vaan tärkeintä ovat uteliaisuus ja sisäinen tahtotila, jotka motivoivat ihmistä.
Porin teatterin läheisyydessä asunut kymmenvuotias Jorma kävi kysymässä teatterista töitä. Hän saikin ensimmäisen roolinsa Havukka-ahon ajattelijasta mutta hoiti myös teatterilaisten lapsia ja lemmikkejä.
19-vuotiaana Uotinen sairastui Guillain-Barrén oireyhtymään, hermojuuritulehdukseen. Toipuminen halvaantumisesta ja puhekyvyn menettämisestä vei vuoden.
– Se hetki, kun sai vietyä itse lusikan suuhunsa uudelleen, oli järisyttävää. Pienenkin liikkeen ymmärrys ja merkitys syvenivät. Sairaus antoi kipinän tulla tanssijaksi ja alun uudelle elämälle.
Tanssin kieli on universaalia
Uotinen aloitti tanssijan uransa Kansallisbaletissa vuonna 1970. Jo kuuden vuoden kuluttua hän tanssi Pariisissa ja viihtyi kaupungissa viisi vuotta. Pariisi teki tanssijasta taiteilijan.
– Pariisin oopperassa kokeellista tanssiryhmää johtanut Carolyn Carlson vieraili Kansallisbaletissa ja houkutteli minut Ranskaan. Se oli urani kannalta fundamentaalisin asia. Löysin tanssi-ilmaisuni ja sain uutta ymmärrystä tanssin tekemisestä.
– Esimerkiksi Intiassa yleisö häipyi välillä katsomosta.
Tanssin ja musiikin kieli on universaalia, mutta tanssi on Uotiselle läheisin ja kokonaisvaltaisin ilmaisukieli.
– Tanssi on fyysinen tapahtuma, jossa aktivoidaan koko kroppa. Tulkintoja on niin paljon kuin katsojia, ja jokainen kokee tanssin eri lailla.
Uotinen on opiskellut tanssia Suomen lisäksi Sveitsissä, Ruotsissa ja Tanskassa sekä esiintynyt noin 40 maassa ja tehnyt koreografioita myös kansainvälisesti. Hänen mukaansa kansallisia eroja on niin yleisössä kuin tanssijoissa.
– Esimerkiksi Intiassa yleisö häipyi välillä katsomosta. Työ- ja tapakulttuurissakin on eroja. Italialaiset ja ranskalaiset ovat spontaaneja ja välittömiä antautumisessaan, mutta ranskalaisilla hierarkia on valtava. Ruotsalaisten puolestaan pitää diskuteerata, ennen kuin he alkavat hommiin.
Myös musiikin kieli on universaalia, ja etenkin chansonit ovat Uotiselle rakkaita. Hän on kunnostautunut myös laulajana ja julkaissut pari albumia.
Pariisi-vuosien jälkeen Uotinen oli ensin Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän taiteellisena johtajana kymmenisen vuotta ja sitten toisen mokoman Kansallisbaletin johtajana. Kuopio tanssii ja soi -festivaalin taiteellisena johtajana hän oli 18 vuotta.
– Ne olivat fantastisia vuosia, joiden aikana muutin festivaalin profiilia ratkaisevasti: klassikoiden sijaan painotus tuli nykytanssin puolelle. Meillä oli huipputason tekijät – keskinkertaista ei kannattanut laahata ulkomailta Suomeen.
Palautekin oli erinomaista.
– Kuopiolaiset huutelivat kadulla, että Jorma, huippua, luotamme valintoihisi! Se ohjasi eteenpäin. Onneksi läksiäiset olivat toissa vuonna, ehdimme pitää hyvät juhlat.
Aina on mahdollisuuksia
Vuosi 2020 kuritti myös Uotista. 50-vuotista taiteilijauraa kunnioittava 18 esityksen juhlakiertue jäi pitämättä koronan vuoksi. Siirtääkään ei kannattanut, sillä merkkivuosi oli ja meni, mutta Uotinen ei halua ruikuttaa.
– Kaikkien on vain sopeuduttava. En ole mikään nostalginen menneisiin katsoja, avoin katse on aina eteenpäin.
Edessä häämöttää lokakuinen JHL:n Ammattialafoorumi Tampere-talossa. Uotinen on yksi jäsentapahtuman huippupuhujista. Teemoja ovat työhyvinvointi ja tulevaisuuden työelämä. Uotinen uskoo pelottoman suhtautumisen ja riskinoton olevan avaimia myös tulevaisuuteen.
– Ammatillisesta flopista oppii, ja kun pääsee häpeän pelosta, uskaltaa jatkaa.
– Pandemia on osoittanut työmallien muuttuvan. En ole ennustaja tai guru, mutta aina on mahdollisuuksia ja aivoilla voimaa. Ratkaisevaa on mieli ja miten tarkastelemme totuttuja toimintamalleja. Tarvitaan uteliaisuutta, sitoutumista ja kiinnostusta omiin työtehtäviin. Siten voi odottaa merkittäviä tuloksia.
Katso videolta, mitä töitä Jorma Uotinen teki ennen tanssijan uraansa.
Törmäykset luovat uutta
Jos kokee työnsä tärkeäksi ja tulee hyväksytyksi, työhyvinvoinnin palaset loksahtavat paikoilleen. Erimielisyyksiä ja epäonnistumisiakaan ei pidä pelätä. Uotinen toteaa törmäyksien synnyttävän uutta.
– Epäonnistumisia ei kannata hävetä vaan tunnustaa ne niin itselle kuin muille. Ammatillisesta flopista oppii, ja kun pääsee häpeän pelosta, uskaltaa jatkaa. Sadan vuoden päästä oma moka on pikkujuttu.
Uotisella on uransa varrella ollut johdettavanaan erilukuinen määrä tanssijoita ja sidosryhmäläisiä. Kuopiossa vakituisia oli vain kolme, Kansallisbaletissa peräti sata, väliin mahtuu Kaupunginteatterin 20 hengen tanssiryhmä. Kaikissa on ollut omat herkkuhetkensä ja haasteensa.
– On helpompaa ymmärtää ja suosia keskinkertaisuutta, mutta jos kaikki ovat samaa massaa, innostus jää puuttumaan.
– Suora kontakti on tärkeää. Tärkeää on tuoda omat ajatuksensa julki ja kuunnella muita. Luovan prosessin pitää olla pakoton. Jos koreografia ei suju, on parempi mennä kotiin ja aloittaa uudelleen seuraavana päivänä.
Kateus ei kanna
JHL:n tähtiammattilaisia palkitaan Ammattialafoorumissa. Uotinen pitää asiaa erinomaisena.
– Huippuammattilaisia pitääkin nostaa ja tunnustaa työn laatu. Jokaisella alalla on omat huippunsa, jotka vetävät samalla alaa eteenpäin. He ovat välttämättömiä. Suomalaisille ei ole helppoa tunnustaa huippuja. On helpompaa ymmärtää ja suosia keskinkertaisuutta, mutta jos kaikki ovat samaa massaa, innostus jää puuttumaan.
Uotisen mukaan tähtiammattilaisia ei ole syytä kadehtia, sillä se on tuhoava voimavara. Kenenkään menestys ei ole keneltäkään pois.
Taiteilija itsekin lukeutuu tähtiammattilaisiin, ja hän uskoo muuttaneensa käsityksiä tanssikulttuurin sisällä.
– Toin Ranskasta uutta estetiikkaa ja uutta valonkin estetiikkaa sekä toimintatapojen muutoksia. Olin ensimmäinen miestanssija, joka veti tunnin mittaisen sooloesityksen. Halusin myös avata mahdollisuuksia jälkipolville.
Suomessa on hyvä olla
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta näyttäytyy Uotiselle upeana asiana. Hän muistuttaa, että Suomi on nimetty monena vuonna maailman onnellisimmaksi kansaksi. Hän ottaa vertailukohdaksi
Keski-Afrikan tasavallan, jossa hän on vieraillut Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä.
– Maailman eriarvoisuuteen verrattuna Suomen olot ovat erinomaiset.
– Meillä ei kuolla nälkään. Jokainen saa ilmaisen koulutuksen ja oppii lukemaan ja laskemaan. Afrikassa saattoi olla suuri hämmästyksen aihe, jos koululainen sai lyijykynän. Maailman eriarvoisuuteen verrattuna Suomen olot ovat erinomaiset.
Uotinen myöntää miettineensä ensimmäisenä Ranskan vuotenaan, josko ei palaisi enää Suomeen. Isoin euforia hiipui jo toisena vuotena, ja kun viiden vuoden jälkeen avautui Kaupunginteatterin pesti, paluu tuntui luonnolliselta.
– Voisi silti olla hauska kokemus muuttaa Pariisiin vaikka puoleksi vuodeksi. Muutoin en haikaile ulkomaille.
Asenne tanssiin muuttunut
Muutaman viime vuoden aikana Uotinen on tehnyt paluun tanssijana ja myös koreografina, mutta suuri yleisö on tottunut näkemään hänet tv-persoonana. Tanssii tähtien kanssa -ohjelman sanavalmiina tuomarina hän on ollut vuodesta 2006, ja Talentin tuomarointi jatkuu jo toista kautta.
– Maailman menestyksiä en enää haikaile. Kunhan vain terveys ja järki säilyisivät.
– Tv-julkisuus on tuonut siivun persoonallisuuskuvaani – ja hyvä niin. Olen siellä omana itsenäni, enkä esittelemässä mitään käsikirjoitettua roolia.
Uotisen mukaan Tanssii tähtien kanssa on muuttanut asenteita. Kun jääkiekkoilija tanssii tosissaan jalassaan pinkit housut ja päällään kukkapaita, katsoja oppii suhtautumaan asiaan uudella tavalla. Sen lisäksi että tanssikilpailu on hyvää viihdettä, se on lisännyt harrastajien määrää.
Kokkiohjelmista Uotinen on kieltäytynyt, paitsi Kokkisodasta, sillä siinä ei tarvinnut itse kokata.
‒ Vein siskonmakkaroita, keräkaalin, leipää ja samppanjaa. Siskonmakkarasoppa on lempiruokani, mutta niistä tehtiin jokin fantastinen alkuruoka. Voitto tuli, ja sain palkinnoksi merkillisen vehkeen, jolla olen soseuttanut marjoja.
Silmäparit seuraavat
Uotinen kertoo tekevänsä kotonaan tanssiliikkeitä joka päivä. Ne ovat hänelle itselleen tarkoitettuja intiimejä hetkiä. Ulkosalla on aina silmäpari tarkastelemassa.
– Selfieitä pyydetään usein ja suostun aina, se 20 sekuntia ei ole suuri vaiva.
Tulevaisuuden suunnitelmia taiteilijalla ei erityisemmin ole. Uotinen goes Kekkonen -teosta saatetaan vielä esittää, kun ajat helpottuvat. 70-vuotispirskeet siirrettiin viime vuodelta ensi kesäksi.
– Maailman menestyksiä en enää haikaile. Kunhan vain terveys ja järki säilyisivät.